Nina Ylitalo
Tarjolla oli loistava mahdollisuus kokeilla muidenkin tyylisuuntien
jujutsuharjoittelua. Omasta englantilaisesta jujutsu-suunnasta odotin
mielenkiinnolla miten sen eroavaisuudet tuodaan esille, Brasilian
jujutsusta kuinka sen mattotekniikan ylivoimaisuus näkyy ja Daitoryu
Aikijutsusta halusin oppia aikidon harrastajana jotain vänkää
kotidojon jujutsukoita vastaan.

Aloitimme englantilaisella jujutsulla.
"Tyypillistä on blokki-atemi-lähestyminen sivusta-yhdistelmä"
- yksinkertaisia, selkeitä, suoraviivaisia liikkeitä
- tekniikat tehdään ylläpitäen vahvaa, hyvää
ryhtiä
- tekniikan teho tulee vartalon kierrosta
- jalka hakee paikan johon vartalon paino siirretään,
painon siirrot selkeitä

Harjoittelimme muutamia perustekniikoita pystystä: lonkkaheittoja,
nivellukkoihin perustuvia heittoja, lukkoja ja itse ukemia. Jokaisessa
harjoitteessa ilmeni tyylin tyypillisimmät piirteet selkeästi.
Itselleni kirkastui itsekin harjoittelelmani englantilaisen jujutsun
keskeiset periaatteet selkeämmin kuin aikoihin, toki nämä
näkyvät ja kuuluvat joka treenin kotidojollakin, mutta niiden
keskeisyyden ymmärsi kun tarjolla oli päivän aikana
muitakin lähestymistapoja jujutsun tekniikoihin.

Brasilian jujutsu
"brassi haluaa olla alla"
- pyritään nopeasti mattoon
- kilpajujutsussa kaverin annetaan pyöriä matossa ja haetaan
avautuvista paikoista tekniikoita
- itsepuolustuksessa pyritään sitomaan pari mahdollisimman
nopeasti ja tehokkaasti
Harjoittelu
koostui ensin muutamasta peruslähestymisharjoitteesta, joilla
torjua hyökkäys ja kaataa pari mattoon. Sen jälkeen
harjoittelu painottui mattotekniikoihin. Kysäisin tuntemaltani
judokalta kuinka paljon mattotekniikka vastaa judoa, sillä siltä
se päällisin puolin näytti. Kuulemma paljon, mutta
"ovat kovia jätkiä". Harjoitusten vetäjä
mainitsikin, että tarkoituksena on
turhauttaa
vastustaja, kuristamista tai lukkoja voidaan jatkaa niin kauan että
kaverilta on lähellä mennä taju... kumpikaan ei hevillä
periksi anna.
Odottamani mattotekniikan vahvuus verrattuna muihin tyylisuuntiin
tuli esille harjoittellessa. Kyse ei ollut niinkään tekniikoiden
ainutlaatuisesta tehokkuudesta, vaan enemmänkin siitä tosiasiasta
että Brazilian jujutsu on erikoistunut mattotekniikoihin ja niitä
harjoitellaan paljon, jolloin porukan tekniikkavalikoima on laaja
ja niiden soveltaminen osataan.

Daitoryu Aikijutsu Takumakai
"tekniikat tehdään aina kuten asetta vastaan"
- jokainen tekniikka tehdään tosissaan
- tarkoituksena on aina rikkoa vastustaja, tuhota parin hyökkäyskyky
- tekniikat perustuvat horjutuksiin, kivuliasiiin nivellukkoihin
- opetus perinteitä kunnioittavaa, painottuu fyysisen kokemuksen
kautta oppimiseen
Tekniikat joita teimme olivat minulle tuttuja aikidosta, joten aikidon
polveutuminen daitoryu aikijutsusta oli ilmeistä. Aikidotekniikoissa
ja harjoittelemissamme tekniikoissa oli karkeimpana erona alku ja
loppu: tekniikka alkoi hyvin matalasta asennosta, ensimmäisistä liikkeistä
ja varsinkin atemien kohdistamisesta oli nähtävissä vahvasti miekan
läsnäolo vaikkei sellaista nyt käytetty.
Tekniikat
päättyivät erittäin tiukkoihin loppusidontoihin, jotka jättivät
nagen ainakin toisen käden vapaaksi. Mitä todennäköisemmin, jotta
vapaassa kädessä voisi pitää miekkaa.
Paremmin kuin kotidojon jujutsukoita vastaan, harjoitellut loppusidonnat
soveltuisivat aikidokia vastaan. Miksi? Etäisyys jolta englantilaisen
jujutsun tekniikoita pyritään tekemään on lyhyempi,
mutta aikidon ja daitory jujutsun suunnilleen sama ja etäisyys jolta
näihin loppusidontoihin edetään sama; englantilaisessa jujutsussa
pyritään hyökkäys pysäyttämään, mutta daitoryussa kuten aikidossakin
hyökkäyksen liike jatkuu tekniikan päättymiseen asti, mitä koreografian
onnistuminen vaikutti edellyttävän.

Puukkotekniikka
"pidä koko ajan huolta missä keveri on, missä
puukko on"
- huolellisuus, keskivartalon suojeleminen
- kesken tekniikan ei pysähdytä, se ei ole todellisuutta
- kyynärvarret toimivat suojina, jonka takana vartalo pidetään
- torjuntaa seuraa lyönti päähän, tarkoituksena
pudottaa kaveri
Harjoiteltiin puukolla tehtävän piston ja lyönnin
torjuntaa. Aina ensiksi torjuttin kahdella kädellä, sitä
seurasi lyönti parin pään sivuun ja parin vieminen
mattoon kuristuksessa. Vaarallisin hyökkäys: kaveri
tulee lähelle, pitää puukon piilossa kunnes on aivan
iholla, tuikkaus kankkuun tai mihin tahansa, kaveri ei edes tajua
mikä tuli, vie kädet vaistomaisesti osumakohtaan, kipu tuntuu,
verta tulee ja tekijä on jo kaukana. Tyypillisin hyökkäys:
kirveslyönti puukkokättä heilauttaen.
Mikä harjoittelusta jäi päälimmäisenä
mieleen oli: "sikavaarallista". Tekniikan tekeminenkin on
jo vaarallista, jos jokin menee pieleen vahingoitat itseäsi enemmän
kuin hyökkääjäkään olisi tarkoittanut.