JUJUTSU
Jujutsun pääsivu
Avain jujutsuun
Ajatuksia aloittelijoille
Nina Ylitalo
Jujutsu on tarkoitettu itsepuolustukseen. Sen tekniikka on suoraviivaista ja liikkeet selkeät: väistö+suojaus, atemi, tekniikka, loppuhallinta. Jujutsussa korostetaan koko ajan taloudellisia, suoraviivaisia liikkeitä, joilla pyritään maksimaaliseen suoritukseen. Saman tekniikan voi suorittaa monella tavalla alkaen täydestä rytinästä, omaa voimaa parin voimaan lisäten aina muutamaan hienovaraiseen liikkeeseen asti.
Kaikki treenaa kaikkien kanssa
Harjoittelu tapahtuu kaikki vyöarvot sekaisin samalla tatamilla, samaa tekniikkaa tehden. Vyöarvokohtaisten tekniikoiden opiskelu yksinkertaimmista lähtien olisi ideaali tilanne, mutta käytännössä siihen on harvoin mahdollisuutta, ideaalia rajoittaa todellisuus harjoittelija- ja ohjaajamääristä, yksilökohtaiseen opetukseen ei ole aina mahdollista mennä. Vyöarvoittaisten tekniikoiden opiskelussa tarvitsee siis omatoimisuutta ja treenaamista omalla ajalla.
Itseäni tällainen sekaharjoittelu motivoi. Minua kiinnostaa jujutsu, ei niinkään yksittäiset tekniikat. Samalla näkee ja pääsee harjoittelemaan niiden kanssa, jotka ovat jo perusoivallukset sisäistäneet. Jujutsu on paljon enemmän kuin yksittäiset tekniikat. Kun kropasta ei löydy varoja tehdä esim. korkeaa potkua päähän tai kuviot on jo hanskassa, niin fyysisellä tasolla et voi tehdä enää mitään. Harjoittelun tavoitteena onkin jotain mihin fysiikka ei yllä: jujutsun periaatteet ja tavoiteltavat toimintatavat erilaisissa tilanteissa.
Oikotietä hyväksi jujutsukaksi ei ole
Hyväksi jujutsukaksi tulee vain harjoittelemalla: toistoja, toistoja, toistoja. Tekniikka on saatava tulemaan selkärangasta. Biologeilla on ilmiölle nimi ehdollistettu reaktio eli reaktio ilman tietoista ajattelua. Stressitilanteessa, missä tatamilla harjoiteltua taitoa tarvitsee, tekniikan on tultava välittömästi ulos ja toimittava. Siihen tarvitaan lukemattomia onnistuneita toistoja. Mielipiteet vaihtelevat siitä montako toistoa riittää lihasmuistin syntymiseen toistoja tarvitaan 13-50-100 tai jotain siltä väliltä.
Vaikka oikotietä hyväksi jujutsukaksi ei ole, jokaisen on täytynyt tekniikat ja periaatteet harjoitella, niin hyvä opettaja ohjaa välttämään pahimmat karikot. Tatamilla opettajan huomiosta kilpailee joukko muitakin harjoittelijoita. Kaikki opettajat eivät edes kierrä tatamilla korjaamassa, tylsää, mutta totta. Siki opettajan lisäksi tarvitaan muitakin mahdollisuuksia oppia.
Peili on loistava apuri. Kun en tunne hanskaavani tekniikkaa vielä kovin hyvin, pyrin katsomaan opettajan näytöstä ensin kokonaisuuden ja matkimaan sitä. Ohjaajan antamia kommentteja kannattaa aina seurata, mutta jos niitä ei ole käytettävissä seuraan jotain pitempään treenannutta paria ja vertaan omaa tunnetta omasta suorituksesta näkemääni. Vilkaisu peiliin auttaa huomaamaan eroavaisuudet omassa ja vertailuparin tekniikassa. Pyydän myös parilta palautetta. Varsinkin jos ohjaaja käy tekemässä tekniikkaa opetustarkoituksessa parilleni, pyydän paria kertomaan havaitsemistaan eroista omaan tekniikkaani.
Helppoa tekniikkaa ei ole olemassakaan, ei kenellekään. Harjoitusparit ovat yleensä järjestäen minua isompia, joten jos omassa päässäni alkaa kaikua turhautumisen sanoja, muistutan itseäni että kuka tahansa tatamilta joutuu miettimään tekniikkaa tarkkaan- ainakin kun fysiiset erot ovat isot.
Perusteet on hallittava ensin
Aluksi harjoittelussa jokainen keskittyy aivan automaattisesti peruskuvioihin, vaikka mieli tekisi opiskella muutakin, niin kyky soveltaa puuttuu vielä. Osaamista ei ole vielä tarpeeksi. Pikkuhiljaa toimintatavat juurtuvat muistiin. Tiettyjä kuvioita toistaa niin monta kertaa, että vaikka esimerkiksi tekniikan alku vaihtuu, niin näitä kuviota pystyy yhdistämään uusiin alkuihin. Sittemmin kuviot muuttuvat ennakoiviksi reagointimalleiksi ja ehkä joskus luonnolliseksi tavaksi toimia. Silloin toimintamahdollisuuksia ei enää rajoita kokemuksen puute. Käytössä on rajattomat mahdollisuudet soveltaa oppimaansa, rajattomissa määrissä jo koettuja harjoitustilanteita.
Tässä mielessä jujutsu ei eroa mitenkään mistään taistelulajista tai budolajista. Kysymys onkin vain erilaisista tavoista harjoitella ja erilaisista päämääristä.
