BUDO
Budon pääsivu
Budolajien harjoittelu
Kiai kamppailulajeissa ja kaikessa elämisessä
Rainer Varis
Huuda tilanteen mukaan. Ääni on elämää. Me huudamme tulia vastaan ja niin edespäin, tuulta ja aaltoja vastaan. Ääni ilmaisee energiaa. ( Miyamoto Musashi)
Monet kamppailulajiharrastajat ovat törmänneet tilanteeseen, jossa ovat joutuneet selittämään huudon merkitystä lajissaan. Kamppailulajeihin perehtymättömän on joskus vaikea ymmärtää, miksi suorituksen yhteydessä äännehditään niin valtavasti.
Kiai liitetään sanana usein vain kamppailulajeihin, mutta kaikessa tekemisessä, jossa terävällä huudolla voidaan parantaa suoritusta Kiai on paikallaan. Mahtavia Kiai-huutoja karjahdellaan niin keihäänheittokisoissa kuin isien komennellessa lapsiaan uimarannoillakin.
Suomen Ki-Aikido -yhdistyksen pääopettaja Rainer Varis korostaa ettei sen enemmän huudolla, huudettavalla sanalla kuin huudon nimelläkään ole suurta merkitystä. Tärkeintä on ymmärtää miksi huudetaan ja oppia ennen kaikkea oikeanlainen palleahengitys.
"Kun hengitämme sisään voima katoaa, kun taas ulos voima kasvaa. Kiain tarkoitus on puskea kaikki ilma keuhkoista ulos juuri oikealla hetkellä. Jos huudamme ennen suoritusta seuraa siitä automaattisesti voiman menetys ja suorituksen jälkeen tuntuisi aika tarpeettomalta huutaa. Oikea hetki Kiaille on siis juuri suorituksen lähtiessä liikkeelle. On myös tärkeää opetella tyhjentämään keuhkonsa mahdollisimman nopeasti. Pitkä ja rauhallinen Kiai kun ei palvele tarkoitustaan", Varis selittää.
Vaikka hengitämme jatkuvasti, vain harvat meistä osaavat hengittämisen taidon. Variksen mielestä se on kuitenkin ensimmäinen ja tärkein askel kamppailulaji-taipaleella edetäkseen. Oppiakseen oikeanlaisen hengitystekniikan on sitä harjoiteltava paljon ja opittava tuntemaan oma kehonsa.
"Katsellessaan ympärillään olevia ihmisiä voi helposti nähdä kuinka hengitys ilmaisee terveydentilaa ja sitä kautta voimaa. Vahvan ihmisen hengitys on hidasta, syvää ja rauhallista kun taas sairaudet ja vaikkapa vanhuuden tuoma heikkous näkyvät tiheänä pinnallisena hengityksenä. Kehittyessään hengittäjänä ihminen kasvaa automaattisesti vähän vahvemmaksi", Varis sanoo.
Todellinen vahvuus on Variksenkin mukaan kuitenkin synnynnäistä, niin kuin vahva Kiaikin. Toiset pystyvät oppimaan huomattavasti toisia enemmän, eivätkä kaikki opi koskaan. Toisen Kiai pysyy aina heikompana kuin jonkun toisen. Mutta aina kannattaa yrittää opetella ja kehittyä paremmaksi.
Ihmisen koolla on myös selkeä merkitys Kiain voimaan. Jos huudon takana on paljon massaa on se luonnollisesti voimakkaampi kuin pienen ihmisen huuto. Mutta tämä vertailu pätee tietysti vain silloin kun huutajat ovat muuten harjoittelussaan samalla tasolla. Kiain vahvuutta ei pidä koskaan kuitenkaan sotkea huudon voimakkuuteen. Kiai kun voi olla myös äänetön.
"Hiljainen Kiai on usein vahvempi kuin kova Kiai. Kysymys ei siis ole äänestä. Ajattelepa kahta vasaraa: Toinen on valtavan suuri ja toinen hyvin pieni. Molemmat vasarat painavat saman verran. Kumpaako vasaraa käyttäisit pienen naulan lyömiseen?"
Varis korostaa, että on huomattavasti vaikeampi olla vahva hiljaa kuin karjumalla, ja vastaa samalla vasara-kysymykseen: pieni vasara on paljon parempi, koska massa tarjoillaan naulalle pienemmässä paketissa.
Rainer Variksen harjoittama Ki-Aikido perustuu voimakkaasti "Mind and Body" -ajatteluun. Tullakseen vahvemmaksi ja kehittyäkseen ihmisenä on opittava käyttämään omaa painoaan, omaa mieltänsä ja omaa hengitystään maksimaalisesti hyväkseen. Samojen "aakkosten" Varis sanoo pätevän myös vahvemman Kiain kehittämiseen.
Ei pidä siis tuudittautua siihen, että pelkkä hengittely riittäisi tiellä kokonaisvaltaisesti vahvemmaksi. Kaikilla meistä on oma mielellinen ja toisaalta fyysinen taustamme. Molempia on opittava kasvattamaan tasapuolisesti ja paremman hengityksen kautta otettava viimein voimavarat käyttöön.
Hengitystekniikoita miettiessään ja halutessaan oppia niistä lisää voi apua kysyä paitsi omalta senseiltä myös keneltä tahansa laulunopettajalta, sillä he opettavat oikeanlaista palleahengitystä päivittäin. Varis pitää viisaana ideana myös käydä mahdollisuuksien mukaan utelemassa huudon merkitystä esimerkiksi keihäänheittäjiltä.
"Ketään ei pysty opettamaan jos itse ei halua oppia. Hengittämisen ja Kiain oppiminenkin on täysin itsestä ja omasta oivalluksesta kiinni. Sitten kun on oppinut itse ymmärtämään hengityksen merkityksen, voi alkaa opetella ymmärtämään kaikkea muuta. Vain alkuperäiset ja omat asiat ovat vahvuutta, kaikki muu on kopiointia", Varis räväyttää
Kysymykseen siitä missä vaiheessa voi tietää olevansa pätevä hengittäjä, Varis ehdottaa pientä testiä:
"Hengitä rauhallisesti sisään 20 sekuntia. Pysäytä sitten hengityksesi palleaan ja pidätä hengitystäsi 20 sekuntia. Puhalla viimein ilma tasaisesti ulos 20 sekunnin aikana. Jatka samaa touhua 10-15 minuuttia."
Jos pystyt äskeiseen ongelmitta, olet ilmiselvästi oivaltanut mitä hengitys on. Emme suosittele testiä kuitenkaan aloittelijoille ja Variskin kehottaa pyrkimään kaikessa etenemään pienin askelin ja aina oman tasonsa mukaisesti. Kiaita ja oikeanlaista hengittämistä kannattaa harjoitella muun treenin ohessa
keskittyneesti kerran viikossa.Kiai-huudossa käytettävä sana tai tavu on aina hyvin henkilökohtainen valinta ja eri tilanteisiin sopivat eri tyyppiset sanat. Varis kertoo omaksi suosikikseen sanan "hei", mutta mikä tahansa tavu on oikea, jos se tuntuu itselleen sopivalta. Yksiselitteiseksi ohjeeksi sanaa valittaessa voi kuitenkin antaa sen, ettei kannata yrittää huutaa mitään sellaista, jossa tavujen takia joutuu kesken huudon hengittämään sisäänpäin.
Artikkeli ilmestynyt edesmenneessä Soturintie-webbilehdessä
