Nina Ylitalo
Kata tarkoittaa useiden ennaltamäärättyjen liikkeiden
tekemistä peräjälkeen. Jokaisella liikkeellä vastataan
kuvitteellisen uken yhteen erilliseen tai useampaan liikkeeseen. Parhaimmillaan
katan tekijä toimii kuten todellisen ukenkin kanssa. Näitä
liikkeitä toistetaan ja toistetaan niin, että liikkeistä
tulee luonnollisia ja refleksiomaisia.
Mutta mistä meidän sanavarastoomme on tarttunut haukkumasana
kata? Mitä tekniikasta puuttuu, jos se on vain kataa? Aikidossa
virallisia katoja ovat vain jo-katat, joten jos teen todella huippusuorituskatan
niin mitä siitä vielä puuttuu verrattuna huippusuoritukseen
parin kanssa ja ilman asetta? Omaa paritekniikkaani vaivaa silloin tällöin
katamaisuus, mutta mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa?

Loistava kata: uken voi aivan nähdä
Loistavassa katassa näkyy tekijän keskittyminen; kuinka mieli
(tai mielikuvat) ja tekijän vartalo toimivat yhteen täydentäen
toisiaan. Se henkii uken, vaikkakin kuvitteellisen, ja nagen läsnäoloa.
Katalla on muoto, mutta virtaa muuttuen; se ilmentää itseään
muuttuessaan.
Muuttuvuus tarkoittaa että jokaisessa tilanteessa voima ja sen
tulo tai lähtökulma ovat erilaisia, koska katan tekijän
sijoittautuminen ja tunne ovat erilaisia. Katan harjoitteleminen on
koordinaation, ajoituksen, tasapainon, hengityksen ja tietoisuuden harjoittelemista.
Sen erottaa paritekniikasta vain se, että uke ei ole läsnä
fyysisesti vaan mielikuvana. Katan tekijä toimii kuten aidon ukenkin
kanssa: huomioiden ja reagoiden tunteen ja vaistojen varassa, mielikuvien
ohjaamana. Uken voi aivan nähdä, vaikkei olkeaan läsnä
fyysisesti

Loistava aikidotekniikka on enemmän kuin loistava
kata voi koskaan olla
Loistavaa kataa ja loistavaa aikidotekniikkaa yhdistää palaute.
Kun nage säätää uken mahdollista aggressiota (hyökkäys)
palautteella (oma toiminta), syntyy harmonia. Kuvittele mitä tahansa
aikidotekniikkaa:
hyökkäys-> mukaan meneminen-> harmonia.
Loistavan katan tekijä toimii kuten aidon ukenkin kanssa: tekemisestä
henkii vahva lataus uken ja nagen välillä.
Katassa uke ei tee kuitenkaan mitään yllättävää,
koska uke ei ole läsnä inhimillisenä olentona. Jos aikidotekniikka
on kuin loistava kata, siitä puuttuu reagoiminen uken yllättäviin
liikkeisiin. Liikkeitä toistetaan ennalta suunnitellusti koska
uke toimii mielikuvissa aina virheettömästi, vaikkakin kehittyen
sitä mukaa kun katan tekijäkin kehittyy ja mielikuvat saavat
syvyyttä.
Tekniikan katamaisuus paljastuu, kun uken toiminta yhtäkkiä
yllättääkin nagen. Se voi johtua uken keskittymisen häiriintymisestä
jolloin nagen liikkeet eivät olkeaan enää mielekkäitä
syntyneessä uudessa tilantessa tai nagen tekniikan pienen pienestä
muutoksesta, joka avaa ukelle uusia mahdollisuuksia toimia ja joita
ei kuulu harjoituksessa toistettavaan tekniikkaan. Silloin nagen toiminta
paljastuu järjen eikä intuition ohjaamaksi. Nage ei eläkään
siinä hetkessä, vaan hän on tuudittautunut toistuvien
liiikkeiden turvalliseen logiikkkaan. Katamaisessa aikidotekniikassa
kroppa liikkuu yhtenä kokonaisuutena ja uken hyökkäys
päättyy aikidon näkökulmasta onnellisesti (uke kaatuu
tatamiin ja tilanne on nagen hallinnassa), mutta elävä suhde
ukeen puuttuu: nage toimiikin ennaltamäärättyjen liikkeiden
ohjaamana kuin duracell-pupu.
Loistavassa aikidotekniikassa tekijää eivät ohjaa tekijän
mieltymykset, vaan hän uskaltaa jättää tekniikan
tekemisen kulloistenkin olosuhteiden vietäväksi. Tuhannet
ja tuhannet toistot tietyistä tekniikoista ovat luoneet liikkeille
hienoisia variaatioita, variaatiot ovat syntyneet kokemuksista toistojen
onnistumisista ja epäonnistumisista. Loistavaa tekniikkaa tekevä
on vapaa omista mielihaluistaa ja voi antaa tekniikan syntyä siinä
ainutlaatuisessa hetkessä, jossa he ukena ja nagena ovat. Loistava
aikidotekniikka syntyy kun uken ja nagen voimat yhtyvät ja heidän
välilleen syntyy harmonia, joka ei rikkoonnu -vaan elää
uken toiminnan muuttuessakin. Sellaista ei tapahdu koskaan katan aikana,
koska uke ei yllätä. Muutosten edessä mielen täytyy
pysyä tyynenä:
"Älä hätkähdä jos eksyt, muuta vain
suuntaa minne haluat mennä".
Vapaana mieliteoista, avoinna uudelle
Oppiminen alkaa havainnosta, että lajiin perehtyminen onkin itsensä
tutkiskelua. Jos et ole aina avoin uudelle toistat vanhaa ja lakkaat
oppimasta. Uken ja nagen välinen yhteys on herkkä, se särkyy,
jos äkkinäiset mieliteot ohjaavat tekemistä. Harjoittelijoina
jokaisen täytyy tutkiskella itseään, määrittää
mistä turhautumiset tai tyytymättömyyden tunteet johtuvat
ja puhdistaa itsensä niistä. Useinmiten syy on halu verrata
itseä muihin, jokaisen on kuitenkin täytynyt harjoitella tullakseen
yhtä hyväksi kuin on nyt. Elävä aikidotekniikka
syntyy tässä hetkessä ja sitä ohjaa palaute -ei
ennakkosuunnitelmat.
"Harjoitteleminen on parempaa pyrkimistä. Parempaan
pyrkiminen ei ole oikeassa olemista, vaan avoimuutta uudelle."