BUDO
Budon pääsivu
Budolajien harjoittelu
Aseharjoittelun pointteja harjoitteluun
Jukka Helminen
Tämän listan tarkoituksena on selventää ne kohdat, joita aikidoharjoittelussa jatkuvasti työstetään. Lähteenä Budoviikinkien ohjaajatiedote 5.11.2000.
"Ohessa olevat listat ovat syntyneet kesällä 2000 ulkoilmaleireissä ensin paritekniikkaan (kumigata), mutta joidenkin harjoittelijoiden kysymysten seurauksena kirjoitin heille leirin aikana myös yksin tehtäviin tekniikoihin (tandoku renshu) vastaavan listan. Listat ovat siis syntyneet tällä tavoin.
Nämä listat eivät välttämättä ole ainoa mahdollinen tapa jakaa tekniikkaa. Myöskin jos olisin kirjoittanut ne vaikkapa pari vuotta sitten, ne olisivat olleet ihan eri näköisiä. Samoin käynee, jos kirjoittasin ne parin vuoden kuluttua, tai jos kirjoittaja olisi joku eri henkilö. Listaa ei siis pidä pitää lopullisena totuutena, vaan tämän hetken tuotteena.
Samoin listalla olevien "pointtien" järjestys ei välttämättä ole se ainoa ja paras. Se on vain sen hetkisessä tilanteessa käytössä ollut ja ne olisi voinut järjestää myös toisin. Monet niistä menevät lisäksi niin paljon päällekäin, että niitä voi olla mahdotonta erottaa toisistaan ja harjoitella erikseen".
Tummennukset erottavat listojen eroavaisuudet, Ninan lisäys
Tandoku Renshuu
01. tekniikan/katan muoto (karkea, ääriviivat, suunnilleen)
02. shisei (asento, asenne, mutta tässä nimenomaan fyysinen ryhti)
03. tenouchi (käsien ote aseesta, miten sormet/ranteet toimivat)
04. rentous (hartiat, olkapäät, kädet)
05. miten käyttää asetta oikein/tehokkaasti
06. kunkin tekniikan oikea suoritustapa
07. taisabaki (suora käännös kehon liike)
08. enbusen (kulmat, kulmaus)
09. täsmällisyys, huolellisuus
10. voima (fyysinen voima)
11. kontrolli
12. lantion/haran käyttö
13. mesen (katseen suunta)
14. zanshin (keskittyminen, "tässä ja nyt", tyyni mieli)
15. intentio (aie, mielen suuntaus)
16. suki (aukkopaikka hyökkäykselle, voi johtua mm. mieli, tekniikka, asento, liikkuminen)
17. metsuke (katseen käyttö)
18. kihaku/spirit
19. kiai
20. choshi (rytmi)
Kumigata
01. katamuoto (karkea, ääriviivat, suunnilleen)
02. shisei (asento, asenne, mutta tässä nimenomaan fyysinen ryhti, lisäksi huomioi polvet)
03. rentous (hartiat, olkapäät, kädet)
04. taisabaki (suora käännös kehon liike)
05. enbusen (kulmat, kulmaus)
06. täsmällisyys, huolellisuus
07. ma-ai (etäisyys)
08. kontrolli
09. voima (fyysinen voima)
10. tekniset pointit ("pienet wazat")
11. lantion/haran käyttö
12. mesen (katseen suunta)
13. zanshin (keskittyminen, "tässä ja nyt", tyyni mieli)
14. intentio (aie, mielen suuntaus)
15. suki (aukkopaikka hyökkäykselle, voi johtua mm. mieli, tekniikka, asento, liikkuminen)
16. sasoi (tarkoituksella itse luotu suki, "ansa")
17. metsuke (katseen käyttö)
18. ajoitus
19. choshi (rytmi)
20. kihaku/spirit
21. kiai
22. uchitachi rooli (=tekniikan vastaanottajan rooli)
23. aiki (uken ja nagen yhdistyminen yhdeksi kokonaisuudeksi)
Jos edellä kirjoitettuja listauksia katsotaan harjoittelijan näkökulmasta, eli mitä kenenkin pitäisi hallita, on luonnollisesti selvää että yksin tehtävät (tandoku renshuu eli suburiharjoittelu, jo katat jne) olisi hallittava ensin. Niiden aikana opitaan perusasiat aseen käytöstä, sen hallinnasta ja vartalonkäytön suhde aseen käyttöön. Kun nämä asiat on opittu, joka saattaa kestää 1-3 vuotta, voisi olla mahdollista siirtyä turvallisesti pariharjoitteluun. Esimerkiksi iaidossa katsotaan vasta 3. danin olevan riittävän kypsä tekniksesti suorittamaan pariharjoittelua ja siinä lajissa aloitetaan aseella! Aikidossa ase tulee vasta muutamien kuukausien kuluttua aloituksesta ja silloinkin se on vain osa harjoittelua.
Käytännössä tällaista portaittaista aloitusta on mahdotonta toteuttaa nykypäivänä. Ihmisten tulee olla kypsiä heti, päästä harjoitusleireille, joissa sitten voi tulla vastaan aseissa mitä vain. Eli ne kaikki asiat olisi ollut hyvä käydä läpi ennen leiriä. Ideaali tilanne olisi, että harjoittelijaa voisi viedä tekniikkaskaalan läpi kuten koryu-lajeissa: yksi asia kerrallaan yhden opettajan johdolla, niin kauan kuin se ikinä aikaa ottaakin. Harjoittelijoista tulisi tällöin äärettömän hyviä, perusasiat olisivat selkeitä ja vahvoja. Mutta ko. tapa ei sovellu nykyaikaiseen budoharjoitteluun, massaharjoitteluun.
Jos ko. listoja katsotaan, niin karkeasti voitaisiin sanoa arvoasteikon ja tekniikoiden välisestä suhteesta seuraavaa.
Tandoku renshuu kohdat 1-13 aloittelija-4. kyu 14-16 4.-3. kyu 17.-20 3.-1. kyu Kumigata kohdat 1-12 6.-4. kyu 13-17, 20, 21 3.-1. kyu 18.-21 1.-4. dan 22, 23 4. dan ja yli Näin voisi ajatella, jos joku voisi harjoitella asian kerrallaan ja edetä noin minimiajassa graduointivaatimuksissa. Listasta voi myös nähdä mitä kohtia ohjaajan tulisi tarkistaa harjoittelijalta.
Monissa kohdissa on lisäksi tasoeroja. Kuten perustason tenouchi ja edistyneemmän tason tenouchi tai vastaavalla tavalla shisei, kiai, kihaku, zanshin jne. eli monet kohdat ovat kerroksittaisia. Ei ole vain yhtä totuutta, vaan useita, riippuen harjoittelijan tasosta.
Opettajasta riippuu se, mitä hän osaa opettaa oppilaalleen, ymmärtääkö hän oppilaansa sen hetkisen tason ja mitä oppilaalle tulee juuri sillä hetkellä opettaa. Tämä on tärkeä osata myös ryhmäopetuksessa, kun opettaja kiertää korjaamassa, mitä hän korjaa keneltäkin -eli hän korjaa tason mukaisia virheitä. Se mikä on virhe 1. danille ei ole välttämättä olennainen asia 5. kyulle. Alemmilla tasoilla voi sallia asioita, jotka ovat itse asiassa virheitä, mutta joita ei kannata korjata vielä, jotta ei sekoita liikaa vähän aikaa harjoitelleen mieltä.
Opettajan tulee siis itse hallita koko skaala, jotta hän tietää mikä on tärkeää ja mikä ei. Siksi japanissa monissa koryu lajeissa on tarkkaan säädelty kuka saa opettaa (opettajalla tulee olla opetusdiplomi). Samoin uchitachin rooli on tällöin selviö, miksi siinä on vanhempi harjoittelija eli opetusdiplomin omaava henkilö.
