BUDO
Pääsivu
Ajatuksia Budosta
Itsekkyydestä luopuminen, tavoitteena mushin
Nina Ylitalo
Muutama vuosi sitten eräs ystäväni suositteli minulle luettavaksi kirjaa. Olen nyt tuota kirjaa lukenut, ei niinkuin romaania luetaan: ahmien sivuja toisensa jälkeen ja arvaillen miten juoni kehittyy. Olen lukenut sitä sivu sivulta hitaasti, pitäen viikkojenkin taukoa jotta saan sulatettua sen antia. Kirja on vaatinut vanhoista ajattelutavoista irti ravistautumista, mutta palkaksi se on tarjonnut paljon ajateltavaa. Kirja kertoo kulttuuriantropologista, joka lähtee haastattelemaan vanhaa meksikon intiaania lääkekasvien käytöstä. Intiaani pistää miehen elämän uusiksi. Hän ei suostu opettamaan ellei mies ole valmis uudelle tiedolle ja sitä varten hänen on muutettava koko arvo ja asennemaailmansa, käyttäytymismallinsa ja luovuttava hänelle loogisesta ajattelutavasta. Tässä joitain ajatuksia, joita tuo intiaanin opit ovat herättäneet minussa budolajien harjoittelusta.
Itsekkyydestä luopuminen
Ollessaan kävelyllä Carlosin ja don Juanin, intiaanin, yli lentää raakkuva korppi. Don Juan varoittaa, että se on huono enne. Carlos yrittää väittää vastaan, että kyseessä on vain lintu ja hän haluaa oppia lääkekasveista...
"You take yourself too seriously", he said slowly. "You are too damn important in your own mind. That must be changed! You are so damn important that you feel justified to be annoyed with everything... Now we are concerned with loosing self importance. As long as you feel that you are the most important thing in the world you can not really appreciate the world around you. You are like a horse with blinkers, all you see is yourself apartfrom everything else."
Intiaanin sanoihin sisältyy niin paljon totta. Kuinka monta kertaa harjoituksissa odotan, että juuri minulle tulee jotain tärkeää oppia! Minä olen maailman tärkein, vaikka itse asiassa vain kehittyminen on tärkeintä. Kehittymistä tapahtuu varmasti kun vain harjoittelee.
Kehittymisen edellytys on havaita merkkejä siitä miten voisi toimia toisin. Näitä merkkejä on kaikkialla. Kaikki ne merkit, joita ei pidä tärkeinä, jää kuitenkin huomaamatta. Monta kertaa harjoituksista etsii jotain tiettyä asiaa, silmälaput silmillä aivan kuten Carloskin. Oppimista tapahtuu, vinkkejä muutoksen tulee, mutta silmälappujen takia tuo kaikki jää huomaamatta. Harjoitukset tuntuvat loppuvan kesken tai niistä jää huono maku. Jos tulen harjoituksiin hakemaan jotain tiettyä oppia, enkä sitä saa, aikidoni vahvistui varmasti silti.
Minä-lähtöisyydestä luopumalla oppinee herkistymään oman kehon, parin ja ohjaajan kuuntelemiselle. Oma kroppa antaa usein merkkejä tulossa olevista ongelmista, mikäli ei muuta tapaa tehdä tekniikkaa. Toinen loistava opettaja on harjoituspari, kuinka usein sitä pitääkään tätä vain "Pekkana, Pekkahan nyt on sellainen treenaaja". Ennakko-odotusten takia saattaa menettää harjoitteluparilta saatavana olevan annin. Aloittelija oppii nopeasti koska hän kuuntelee ohjaajaa tarkasti. Hänellä ei ole vielä kokemuksia, joten hän nojaa ohjaajan osaamiseen täysin. Tuota samaa aloittelijan nöyryyttä tarvitsee pitemmällekin ehtineenä: suhteessa itseensä, pariinsa ja ohjaajansa.
Tavoitteena mushin - tyhjä mieli
Carlos ja don Juan istuvat kuistilla keskustellen niitä näitä. Carlos yrittää johdattaa keskustelun don Juanin päivittäisiin rutiineihin ja hänen sukulaisuussuhteisiinsa oppiakseen hänestä enemmän.
"I don't have personal history any more", he said and looked at me probingly. "I dropped it one day when I felt it was no longer necessary... You will never know who or what I am, because I have no personal history...Don't you see", he asked dramatically... "If you have no personal history, no explanations are needed; nobody is angry or disillusioned with your acts. And above all no one pins you down with their thoughts".
Tämä kirjan pätkä on vaikuttanut minuun eniten. Kuinka huikeaa! Tätä varmasti puheet mushinista, tyhjästä mielestä tarkoittavat nykypäivään sovellettuna: ei odotuksia onnistumisesta tai epäonnistumisesta, ei ketään vaikuttamassa valintoihisi ja tekemiseesi henkisesti.
Jotta voisimme kohdata toisen ihmisen tatamilla tai sen ulkopuolella, uhkaavassa tai vähemmän uhkaavassa tilanteessa ja toimia siinä tilanteessa kuten on luonnollisinta toimia, meidän täytyy olla odotusten yläpuolella. Intiaanin neuvo on nerokas: unohda kuka olet, unohda mitä oletat toisesta.
Me tulkitsemme herkästi vastapuolen mahdollisia toimintatapoja ja persoonaa ensisilmäyksellä. Käymme tiedostamatta tai tietoisesti läpi kokemuksiamme. Karsimme ne vaihtoehdot, jotka ovat epätodennäköisiä tai toimimattomia omasta mielestämme. Sitenhän saa tilanteen hallintaan. Kun jokin menee pieleen, se tapahtuu tehdyn virhearvion takia. Tällaisessa tavassa toimia onnistumisen mahdollisuus on olemassa vain jos omat odotukset ja vastapuolen toiminta ovat yhtenevät.
Mikäli ottaa intiaanin viisauksista oppia, toista osapuolta ei pidäkään hallita. Tulee vain toimia.
Ajatuksia kirjan "Journey to Ixtlan,
The Lessons of Don Juan" pohjalta
