AIKIDO
Aikidon pääsivu
Päämäärästä
Yhtä oikeaa aikidoa ei ole
Damon Schearer
Puheenjohtaja, Queensland Tomiki Aikido AssosiationKeskustelu kääntyy aina silloin tällöin siihen mitä on todellinen aikido ja kuka tekee tuota "Ueshiban" aikidoa.
Se aikido, jota Ueshiba teki viimeisinä vuosinaan vastasi lähes identtisesti sitä "todellista" aikidoa, jota hän opetti myös nuorempana. Perustelu, jonka mukaan Ueshiban viimeisimmät opetukset aikidosta olisivat "todellista" aikidoa ei voi pitää paikkansa, nimittäin näistä nykyisistä opettajista jokainen oppi jotain erilaista, koska Ueshiba opetti oppilaitaan eri tavalla. Opetuksen sisältö riippui siitä, mitä hän halusi heille kullakin hetkellä välittää. Silti jokainen sai oppinsa suoraan Ueshibalta.
Muutosten juurilla
Jokainen on saanut vaikutteita omalta opettajaltaan ja kopioinut häneltä aikidotekniikoiden pähkinänkuoren.
Vaikka kaikki opettavat aikidoa, niin jokainen nykyisistä opettajista opettaa eri tavalla. Kukaan ei voikaan välittää toisen ajatuksia eteenpäin täysin muuttamattomana, oppiminen kun on asioiden yhdistelemistä. Minä uskon että itse kullakin on myös omat kiinnostuksen kohteensa ja mieltymyksensä. Meillä on omat tapamme ja eriskummallisuutemmekin, vaikka ne olisivat vain ihan pieniä. Kun näen jonkun tuntemattoman tekevän tekniikkaa voin hänelle välittyneistä tavoista tunnistaa kuka on toiminut opettajana.
Lisäksi tekniikoita muuntavat se opin vastaanottava osapuoli eli uke ja hänen tapansa hyökätä. Vaikka opettaja on sama niin uken koko, ikä, ympäristö ja fyysinen kunto vaihtelevat ja vaikuttavat tekniikkaan. Opettajan ja oppilaan välinen suhde muuntaa sekin tekniikoita, suhde elää tilanteittain, joka saattaa vaihdella äärimmillään itsensä puolustamisesta yleisöä kosiskelevaan näytökseen. Niinpä olenkin tullut siihen tulokseen, että ainut joka teki Ueshiban Aikidoa oli O'sensei, Morihei Ueshiba itse.
Opettajat itsekin muuttuvat. Seurasin tämän vuoden leirillä erästä japanilaista opettajaa. Hänen tapansa liikkua muistutti minua opettajastani, jonka edustamaa toista aikidotyyliä harjoittelin kauan sitten. Muutama viikko sitten vierailin tuolla vanhalla kotidojollani. Viimeisestä käynnistäni oli kulunut kolme vuotta, jona aikana opettajani oli ihmeekseni muuttunut. Juuri kun olin alkanut nähdä aikidon yhtenäisyyden hämmennyinkin taas eroista.
Jatkuva muutos on luonnollista
Muutos ei välttämättä tapahdu sen enempää hyvään kuin huonoonkaan suuntaan, muutokseksi tarvitaan vain suunta erilaisuuteen. Onko muutos myönteinen vai kielteinen riippuu pohtijasta.
Mielestäni meidän pitäisi hyväksyä muutokset ja harjoitella niitä niin kauan kunnes hallitsemme ne, hyväksyä taas seuraava muutos ja aloittaa sen harjoittelu. Avoimella asenteella keräämme arvokasta kokemusta. Meidän pitäisikin käyttää hyväksi kaikki meille tarjoutuvat mahdollisuudet tutkia erilaisten opettajien opetusta, ajatuksia ja näkemyksiä. Nämä opettajat voivat auttaa meitä kehittymään perustekniikoissa, mutta myös niiden lempimuunnelmissa, joita väistämättä kehittyy jokaiselle.
Vahvalla tekniikalla on vahva perusta opituissa perusperiaatteissa, jotka on sisäistetty lukemattomien toistojen kautta. Kun kokeilee tuttuja tekniikoita totutusta poikkevilla tavoilla, löytää säännöt niiden takana. Säännöistä voi vapautua vain tuntemalla ne. Perustekniikassa voi olla yksi "oikea" tapa tehdä se, mutta sen oppiminen ei ole kuitenkaan päämäärä! Päämääränä on kehittyä tekemään perusmuodosta vapaata tekniikkaa.
Ueshiba usein muistutti oppilaitaan etsimään aikidon henkeä eikä niinkään tietyn tekniikan muotoa. Silloin on onni kun meillä on useita opettajia ja suhteita vielä useampiin.
Vapaa käännös
Tomiki Aikido Newsletterissä, marraskuu 1997
Alkuperäinen lähde ei ole enää olemassa
