Nina Ylitalo
Varovaiselle suomalaiselle heittäytyminen elämän erilaisiin
tilanteisiin on jotain mitä halutaan vältellä. Me otamme
mielellämme varman päälle emmekä pistä itseämme
likoon aivan kokonaan. Itsekin törmään jatkuvasti tilanteisiin,
jossa mieluummin valitsen pakenemisen kuin
riskinoton. Moinen häiritsee jo siinä määrin,
että päätin ottaa selvää miten voisi kehittää
omaa riskinottokykyä ja ennen kaikkea halua. Mitä tarvitaan
siihen, että uskaltaa asettaa itsensä naurunalaiseksi ja
päästä rikkomaan omia raja-aitoja? Mitä tarvitaan,
että uskaltaisi heittäytyä vauhdikkaan tekniikan vietäväksi
ja tuloksena olisi pliisun pyllähtämisen sijaan hienosti
leiskautettu ukemi?
Hienon tekniikan tekijää kunnioitetaan, mutta upean ukemin
tekijää ihaillaan. Nyt aion ottaa selvää miten
omaa riskinottokykyä ja halua voisi kehittää niin,
että kehittyisi rohkeammaksi ukeksi ja pääsisi leiskauttamaan
hienoja ukemeja. Huikean ukeminen harjoittelu onkin siitä kiva
juttu, että siihen liittyy niin fyysisten kuin henkistenkin raja-aitojen
ylittäminen.

Riskinotosta hauskaa
Jotta mokomaan edes viitsisi vaivautua - siis omien rajojen rikkomiseen
- hommasta kannattaa tehdä hauskaa. Yks tapa on vain leiskauttaa
tekohymy korviin ja pyöräytää ukemi. Ihminen on
siitä jännä olento, että pääkoppa luulee
että on kivaa kun hymyillään. Konsti on kuitenkin vain
kikka kikkojen joukossa, etsin nyt jotain todellisempaa.
Harjoitteluun kuuluu aina epäonnistumiset ja se että vahinkoja
voi sattua. Näiden seurauksena voi loukkaantua. Loukkaantumisen
pelko estää rennon ukemin syntymisen. Loukkaantumisen pelkoa
ja loukkaantumisen todennäköisyyttä vähentää
toki kokemus. Yksi tie on treenata ukemia aikidossa ja paljon. Aina
kun on mahdollisuus, tee ukemi. Mitä enemmän takana on hyviä
kokemuksia onnistuneista ukemeista, sitä vähemmän tarvitsee
pelätä. Muista, että aina roiskuu kun rapataan. Pikku
kolhut ovat vain hauskoja!
Ukemin
harjoittelu yksin eteenpäin, taaksepäin ja esteen yli kannattaa.
Kannattaa myös treenata toisto toiston perään juuri
ukemikohtaa tekniikassa. Jos mahdollista pyydä paria jäämään
treenin jälkeen hiomaan kummankin ukemeita. Jättäkää
alkuosa tekniikasta pois ja aloittakaa heittokohdasta. Pistäkää
vaikka tatamin pehmein matto alle tai vaikka kaksi ja eikun heikun
keikun.
Näillä konsteilla kehittyy tiettyyn rajaan
asti, mutta kumiukeksi tarvitaan vielä yksi askel eteenpäin:
heittoja vauhdikkaista tekniikoista ja vieläpä eritasoisten
parien. Tie toimintatähdeksi siintää jo horisontissa
kun harjoitteluun saadaan yksi vääntömomentti lisää:
kaatumisesta tehdään lentotaidetta!
Lupa lentää
Oletan nyt, että äskeiset harjoitteet ovat sinulle jo menneen
talven lumia. Perusukemi on jo hanskassa sen perustasolla, siis sillä
mitä tarvitaan arkitreeneissä: ukemi rullaa sujuvasti niin
eteen- kuin taaksepäin, esteen yli ja helpoista heitoista. Tälle
tasolle jääminen on kuitenkin yhtä tylsää
kuin valokuvien pakollinen katselu kyläpaikassa. Vasta silloin
sydämessä palaa kun tekniikan tekijä pistää
nelosta silmään ja uke lentää niin että katsojilla
korvissa suhisee ja tatami kumisee!
Jotta
ukemiin voi lähteä rennosti, jännittämisestä
on päästävä. Rennolla kropalla paitsi alastulot
sattuvat vähemmän, niin myös mahdolliset kolhut jäävät
pienemmiksi. Pariin et voi luottaa koskaan, sillä sieltä
voi tulla mitä tahansa. Ukemi on tarkoitettu tilainteisiin, jossa
tekemisen hallinta ei olekaan enää itsellä vaan pari
rulettaa.
Jotta ukemi lähtee tilanteesta kuin tilanteesta ainut mihin
voit ja kannattaa harjoitella luottamaan on oma kroppa. Siihen pitää
pystyä luottamaan sataprosenttisesti. Hyvän ukemikropan
on oltava joustava, lihaksissa voimaa, nopeutta ja elastisuutta. Kroppa
on tarkoittamassani kondiksessa, kun siinä on pelivaraa jo kaikkeen
muuhun paitsi siihen maagiseen kumiuken rooliin. Miten sitten sitä
voimaa, nopeutta ja elastisuutta saisi ukemiin? Valitse heittäjäksi
henkilö, johon luotat enemmän kuin omaan ukemiin. Sitten
vain nelosta silmään ja ukemia tekemään. Potentiaali
on jo olemassa, nyt siirrät sen vain ukemien käyttöön.

Sydän nautintoa täynnä
Kumiuke on melkeimpä kuolematon.Tavallinen tallaaja pärjää
perusukemilla arkitreenissä, mutta kumiukeksi tullaan kun ylitetään
arkitreenin vaatimusten raja. Viimeinen haaste on uskaltaa antaa mennä.
Pääkoppa antaa myöden kunhan tietää, että
kroppa kyllä pysyy perässä. Ukemin jalon taidon taitajalle
on upeaa tehdä tekniikkaa: nagena voi antaa palaa täysillä,
saa laittaa taitonsa äärimmäisyystestiin, vauhtia peliin,
sydäntä sykkeelle - uken raajat vain taivasta kohden!
Kun riskinotosta tulee hauskaa, niin sen tekee mielellään.
Se mitä ennen vältteli eli roiseja roiskauksia tatamia kohden
onkin nyt nautinnon lähde. Harjoittelematta mikään
taito ei kartu. Kun yksi raja-aita kohti kumiuken roolia on ylitetty
tatamilla, niin eikun seuraavan kimppuun. Seuraavassa treenissä
et liikukaan hitaan varovaisesti vaan annat palaa rohkeasti. Pian
huomaat, ettet teekään itseäsi naurunalaiseksi leiskautellessasi
milloin minkäkinlaisen ukemin, vaan ne sujuvat hetki hetkeltä
paremmin. Ne hetket jolloin ukemillesi aidosti naurahdetaan ovatkin
aika vähäiset.