AIKIDO
Pääsivu
Asetekniikat
Harjoittelu bokkenilla

Nina Ylitalo

Olen koonnut tälle sivulle tärkeimpiä asioita mitä pitää muistaa kun harjoittelee bokkenilla. Tarkoituksenani on listata huomionarvoisia seikkoja avuksi ja muistin tueksi niille, jotka harjoittelevat asetekniikoita harvakseltaan ja niille jotka haluavat tarkistaa ovatko perusasiat kunnossa oman tekemisen kohdalla.

Harjoittelu miekan kanssa ei eroa vartalotekniikasta siinä suhteessa, että kun perustekniikoita voi tehdä monella tavalla ja monesta erilaisesta lähtötilanteesta niin sama pätee miekkatekniikoihinkin. Miekan kanssa ei ole oikeastaa olekaan mitään erityistä asentoa, koska jokaisella opettajalla on oman kokemuksen kautta hioutunut näkemys hyvästä asennosta. Kaikista niistä voi kuitenkin löytää yhteistä asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota, tässä niistä muutamia.

Miekkatyöskentelyn tarkoitus

Bokkenilla harjoittelu parantaa aikidon vartalotekniikkaa. Se ei ole erillinen laji, koska bokken-harjoittelulla ei pyritä oppimaan miekkailua, vaan aikidoa. Harjoittelun avulla haetaan toista, selventävää näkökulmaa aikidon periaatteisiin.

Miekkatekniikoissa huomaa asioita, jotka vaikuttavat aikidon vartalotekniikoissakin. Aseen käyttö paljastaa esimerkiksi sen, mihin tekniikan aikana huomio on kiinnittynyt. Joskus keskittyminen on kiinnittynyt toisen aseeseen kun sen pitäisi olla vartalon hallitsemisessa. Ilman asetta voi liikkua aika lailla vapaasti, mutta heti kun mukana on ase niin yksityiskohtien on oltava kohdallaan. Miekkatekniikka paljastaa virheet karummin kuin vartalotekniikka. Esimerkiksi vartalotekniikassa parisi keho voi osoittaa eri suuntaan kuin omasi ilman että kumpikaan sitä huomaa. Heti kun kädessä on ase, etäisyys teidän välillänne kasvaa ja siksi vartaloiden välisestä kulmauserosta johtuva virhe näkyy välittömästi.

Bokkenista kiinni pitäminen

Miekan kädensijasta otetaan kiinni niin että hanmi määrittää kumpi käsi tulee eteen. Melkeinpä poikkeuksetta harjoitellaan migihanmista, jolloin oikea jalka ja oikea käsi ovat etummaiset. Tämä siksi että perinteisesti miekkaa on kannettu vasemmalla puolella vartaloa, josta se on vedetty oikealla kädellä esiin.

Kädet kannattelevat asetta vartalon edessä, sen keskilinjalla. Perusasennossa kämmenselät osoittavat sivuille, kämmenselässä peukalon ja etusormen väliin jäävä kolmiomainen alue ylöspäin. Alempi, kehoa lähempänä oleva ranne työnnetään kevyesti suoraksi jolloin vartalon voiman saa aseen taakse.

Otteen leveys

Käsien välinen etäisyys riippuu opettajasta. Jotkut pitävät käsiä aivan vierekkäin ja jotkut jättävät käsien väliin niin paljon tilaa kuin mahdollista. Itse olen oppinut pitämään miekasta niin kiinni että kummankin käden väliin mahtuisi yksi nyrkki. Leveys on kuitenkin suhteellinen käsite, koska jokaisella on erikokoiset kädet. Tarkista siis tapa omalta opettajaltasi. Tärkeää on kuitenkin ettei ote lipsu bokkenin terälle. Mikäli et jaksa kannattaa bokkenia tässä asennossa, bokkenisi on sinulle liian painava.

Bokkenin asento

Bokkenia kannatellaan vartalon edessä. Yhden nyrkin pitäisi mahtua vartalon ja bokkenin perän väliin, ase ei nojaa vatsaa vasten. Käsien ja vartalon välinen etäisyys on ilmava ja henkii eteenpäin suuntautunutta asennetta. Bokkenin kärki osoittaa paria vasempaan silmään, joten bokkenin terä on perusasennossa kääntyneenä hieman oikealle. Korkeus siis vaihtelee sen mukaan miten kaukana pari on, perusasennossa kuvittele pari aivan eteesi. Sivusta katsottuna etummainen käsi kannattelee bokkenia hieman vartaloa lähempänä olevaa kättä ylempänä.

Lyönti

Lyönti lähtee liikkeelle ojentamalla ranteet suoriksi, lyönti saa voimansa keskustasta. Pidä lantio koko ajan bokkenin ja ranteiden takana, ei kirjaimellisesti, mutta hae tätä tunnetta. Itse haen tätä tunnetta konkreettisimmin pitämällä häntäluun pään selkärangan jatkona, vartalon alla. Näin et notkista selkää ja tee lyöntiä selkälihaksilla.

Miekasta ei saa puristaa liikaa eikä ote saa olla myöskään liian löysä. Kummassakin tapauksessa miekkaa ei ehdi nostamaan tarpeeksi nopeasti esimerkiksi parin kurkulle estämään jatkohyökkäystä. Sopivan puristusvoiman löytää kokemuksen kautta. Miekan puristaminen on kuin pitäisi pikkulintua kädessään: jos puristat liikaa se tukehtuu ja jos liian vähän se lennähtää karkuun.

Miekan lyönti on viiltävä. Bokkenin oma paino riittää tuomaan lyöntiin tehon kun kädet liikkuvat rennosti ja vapaasti. Miekkaa ei pidä puristaa lisätehon saamiseksi, miekkaa ei pidä myöskäään yrittää lyömällä lyödä ja saada sillä lisätehoja: tehoa ja nopeutta ei saa lihaksilla vaan sitä tulee kyllä itsestään harjoittelun ja toistojen kautta. Itse harjoittelen sillä mielikuvalla, että käsissäni voisi olla terävä miekka, jolloin puhtaan lyönnin linjalle tähdätty kohde kärsii kyllä riittävästi.

Yleisimpiä asioita joita harjoittelijoilta korjataan

Nigirin puuttuminen

Ranteilla ja sormilla aikaan saatava kevyt puserrus, jonka voima lähtee keskustasta. Nigirin tarkoituksena on vakauttaa miekan liike, saadaan liikkeeseen voimaa ja siirtää paino miekan kärkeen. Nigiri estää myös oikean käden ranteen yliojentumisen.

Ilmeetön liike

Vartalon ja kasvojen on oltava ilmeettömät. Parille ei tule paljastaa aikeita silmien tai vartalon liikkeiden kautta. Ilmeetön liikkuminen tarkoittaa myös taloudellisuutta, kaikki turhat liikkeet tulee karsia pois.

Miekan liike viiltävä.

Kun miekka laskeutuu alas lyönnistä, se tapahtuu miekan kärki edellä. Usein harjoittelijoilta korjataan "kirveslyönti", siinä miekka on laskeutunut alas oteosa edellä.

Vartalo ja miekka liikkuvat yhtenä.

Kun askel päättyy myös miekan liike päättyy yhtä aikaa. Kun miekka lähtee liikkeelle, vartalo liikkuu mukana. Miekan liike saa voimansa keskustasta, joten eriaikainen liikkuminen on usein merkkinä keskustavoiman puuttumisesta tai käyttämisestä muuhun kuin miekan liikkeeseen.