AIKIDO
Aikidon pääsivu
Näkemyksiä
Atemit, vapaus valita

Nina Ylitalo

Miten uken antamat atemit voivat kehittää aikidotekniikkaa? Kerron kokemuksiani jujutsun puolelta ja miten ne ovat vaikuttaneet aikido-harjoitteluuni.

Monelle on varmasti tuttua, että atemit kuuluvat aikidoon. Kun uke etsii jatkuvasti tilaisuuksia tehdä lisää hyökkäyksiä (hakee atemipaikkoja), niin nage oppii korjaamaan tekniikkaansa niin että ukelle ei aukea atemipaikkoja tarkoituksettomasti. Nage käyttää puolestaan atemeja rytmittämään tekniikkaa. Nage saa atemeilla uken reagoimaan tietyllä tavalla, jotta harjoiteltavalle tekniikalle ominaiset olosuhteet syntyvät.

Itse olen hakenut lisäoppia jujutsun puolelta. Itse asiassa menin sinne opettelemaan mm. hyökkäämistä, mutta siinä sivussa atemien tekeminenkin on hioutunut.

Harjoittelemassani englantilaisessa jujutsussa atemeja käytetään nimenomaan lamauttavassa merkityksessä. Hermopisteiden paikoista olen ehtinyt keräämään oppia aikidossa reilun 10 vuoden ajan, joten siitä ei ole tullut merkittävästi uutta jujutsun puolella, eikä se ole mikään ihmekään kun kohde on aikidossa ja jujutsussa se sama eli ihminen. Atemien tekemisen tarkoitus eroaa jujutsun ja aikidon välillä siinä, että jujutsussa lamautetaan ja aikidossa riittää häiritseminen.

Yhtään liikettä ei tehdä turhaan

Meidän aikidotreeneissä tekniikkakuvioita tehdään usein tavan mukaan, paneutumatta tarkemmin siihen mistä jokin horjutus tai kädenliike johtuu. Näitä palasia tekniikoiden palapeliin tulee aina silloin tällöin, mutta harvoin. Tällaisten asioiden opettamiseen tarvitaan kokenut oppettaja, joka on itsekin miettinyt vastaavia asioita.

En usko, että jokin liike tehtäisiin vain tavan vuoksi. Se että jokin käden heilautus perusteltaisiin sillä, että se "kuuluu tekniikkaan", ei riitä. Aikidoon tuskin kuuluu mitään tarkoituksetonta. Jonkin liikkeen alkuperäinen tarkoitus on voinut jäädä aikidossa unohduksiin tai sitä ei ole meille vielä opetettu. Niillä ulkomaisilla opettajilla, joilla on tai on ollut kiinteä ja elävä suhde japanilaisiin budolajeihin yleensäkin, on tällaiset atemiasiat voineet olla luonnollinen ja itsestäänselvä osa aikidoa. Meille opettajan-opettajan-opettajan-oppilaille, jotka rakennamme vielä aikidon aivan perusteita omassa harjoittelussa tuo tieto ei ole vielä siirtynyt, jos on koskaan siirtyäkseenkään- kuka tietää.

Yksityiskohdat tuovat syvyyttä treenaamiseen

Esimerkiksi iriminage voidaan tehdä niin, että käsi jossa parin ote on horjuttaa paria tatamia kohti ja vapaa käsi liukuu parin posken ohi, peukalo lopussa tatamia kohti kääntyen. Miksi tällainen käden koreografia? Kaulan sivulla on "kaulan liikuttajalihaksen" pää- hermopiste, johon tehtävä atemi lamaannuttaa lihaksen toiminnan ja horjuttaa hyökkääjän paitsi henkistä niin myös fyysistä tasapainoa. Aikidossa ei lamauteta, mutta käden liike on jäljellä.

Eräässä jujutsun treenissä vetäjä näytti tämän kaulaan kohdistuvan atemin ja tutun kädenliikkeen. Näin iriminageen liittyvän atemin aivan uudesta näkökulmasta. Oppi avasi silmiäni: käden liikkeelle tuli järkevä peruste ja tiesin heti että muun liikkumisen tulee olla vahvaa, jotta tehokas atemin tekeminen olisi mahdollista. Atemi tehdään tässä tapauksessa kädellä, jossa on oltava kunnon energialataus. Vain siten toimiva tujaus hermopisteeseen onnistuisi. Onhan moni aikido-opettaja korostanut, että tekniikassa tulee olla latausta sormenpäitä myöten, mutta vasta käytännön tieto tästä atemipaikasta muutti asentoani ja tekniikkaani. (Toinen tapa olisi ottaa omasta kädestä kiinni uken selän takana ja tehdä maahan vienti omalla vartalon painolla ja liikkeellä, tällöin iriminagen loppuhorjutuksessa korostuisi enemmän oman vartalon liike.)

Kun nyt tiedän miksi tehdään kuten tehdään ja mikä siinä on niin tärkeää, voin keskittyä parantamaan tekniikassa oleellisia palasia, mikä tukee koko tekniikan kehittymistä.

Atemilla on yksi mahdollisuus hallita uken liikettä ja mieltä

Rento kädenhuiskaus on erinomainen atemi kun tietää milloin, mihin ja millaiselle ukelle se kannattaa tehdä. Jos uke ei reagoi siihen, ilmaan jäänyt atemi ei palvele tarkoitustaan. Atemin tekijän ja vastaanottajan välinen kontakti puuttuu ja se pitää löytää ennen kuin paria voi horjuttaa atemin avulla.

Monta kertaa aikidossa huiskaistaan atemi puhtaasti tavan vuoksi, koska se kuuluu tehdä. Kun takana on asenne, että tekijä haluaa viedä uken huomion pois hänen mahdollisuudestaan blokata tekniikka tai tekijä hakee uutta mahdollisuutta päästä eteenpäin jo lukkituneesta tilanteesta, käden liike tulee mielekkääksi. Se ei ole vain mekaanista toimintaa, vaan siinä on mukana aito tarkoitus pyrkiä hallitsemaan uken liikettä ja viime kädessä mieltä.

Nage voi myös tarkkailla omaa asentoaan sillä silmällä olisiko hänellä mahdollisuutta tujauttaa atemi perille. Atemin lyöminen ei ole sen kummempi juttu kuin hyvä hyökkäyskään. Sitäkään ei tarvitse lyödä perille asti, riittää että se on tehty oikealla asenteella. Nage voi opetella tunnistamaan tilaisuuksia, jolloin atemin tehovolyymin voi muuttaa yli "häirinnästä" (kun atemin taakse saa voimaa), jolloin oppii korjaamaan omaa asentoaan, ajoitustaan ja paikkaansa suhteessa pariin. Omista havainnoista voi sitten kertoa parille ja kumpikin oppii: toinen viilamaan hyökkäämistä ja toinen tekniikkaa.

Mahdollisuuksien magiaa

Aikidossa käytetään atemia ehkä jujutsua monipuolisemmin, atemi on muutakin kuin harhautuslyönti: se voi olla kiai, liikkeen suunnan harhauttava muutos, katseella uken huomion ohjaaminen muualle vain mielikuvitus on rajana.

Aikidossa minua kiehtoo mahdollisuus valita. Voin atemilyönnin sijaan jättää sen tekemättä, valita aikidon tavan: häiritä uken keskittymistä, ei lamauttaa. Aikidossa saa vallan viekkaudella.